Tähän väliin sopinee pieni pikatiivistelmä viimeisen parin viikon sisällöstä.

Käytiin Lepaalla tutustumassa kampus-alueen ongelmapuihin ja kaadettiin "näytösluontoisesti" yksi lehmus.

Päästiin takaisin Taruksen maisemiin. Osa poistettavista puista oli niitä, joita emme uskaltaneet kaataa viime keväänä. Oivia harjoittelupuita.

Päärakennuksen takapihan iso koivu sai lähtöpassit.

Kiipeilyä...

Kollega pudottelee pöllejä "jarrun" avulla. Ko. menetelmällä saadaan hallitumpia ja turvallisempia pudotuksia ahtaammissa miljöissä.  

Yli 100-vuotiaita kuusia vinssinnarun toisessa päässä. Lahonneet yksilöt olivat turvallisuusriski läheisen tien käyttäjille ja naapurin varikolle.

Pelastamisharjoituksia mahdollisen onnettomuuden tms. takia. 

 Työnalla oleva projekti suoritetaan Mustialan kartanon mailla. 

 

Palaan viimeviikon tarkkuuskaato-harjotteisiin sen verran, että yritän havainnollistaa kuvien avulla kaatoloven roolia. Tämän männyn valmistelut tuntui menevän jetsulleen nappiin (sininen), eli ennen kaatosahausta tarkistettiin oikea suunta ja todettiin miehissä kaiken olevan ok.

Syy selvisi jälkitarkastelussa: kaatolovi ei ollutkaan aivan tarkka, sahaus menee n. 0,5 cm hutiin (punainen) ja se kostautui rungon ohjautumisella liiaksi vasemmalle. Tällaisesta pitää päästä eroon.

Punaisella hakasella merkatut lovet pitopuun sivuilla ehkäisee juurenniskojen hangoittelua ja tekee kaadosta tarkemman.

Kuten kuvasta näkyy, oli vain hyvää tuuria, ettei männyssä sattunut olemaan oksia tuossa klapikasan puolella, sen verran lähelle mentiin. Sininen väri merkkaa aiottua kaatosuuntaa.

Kolmas ja viimeinen opiskeluvuosi pyörähti käyntiin jo aikapäiviä sitten, mutta blogipäivitykset pyörähtävät käyntiin vasta nyt, kun kuvioihin tuli  jotain muuta kuin raivuuta ja istuttamista.

Tästä eteenpäin käymme kollegoiden kanssa läpi "erikoispuiden" kaatoa, eli tutustumme arboristin hommiin. Oppaina koulun kalustoon kuuluva Jyrki ja jyväskyläläisvahvistus, alan yrittäjä, Petri.

Sanallisen johdannon perusteella päähäni pälkähti aatos, josko nyt sitten kuitenkaan tuli valittua kykyihin nähden ihan oikea kurssi, mutta homma on osoittautunut jokseenkin kiinnostavaksi. Kävimme luokan kanssa kaatamassa muutaman rungon ikäänkuin kokeeksi. Yksittäisen puun kaadossa vierähtää helposti tovi jos toinenkin: varmistuksen varmistuksen varmistukset ja sahaustekniikat poikkeaa paljon ns. "normaalista hakkuutyöskentelystä". Ketjujarrun näyttelee suurta ja mahtavaa osaa.

Kuvassa varmistusköysi, jolla pyritään estämään rungon livahtaminen taustan pihapiiriin ja paalinaruille. 

 
Iltapäivän tarkkuuskaatelu suoritettiin vaihtelevissa merkeissä Valkjärvenkankaalla. Ns. luonnollisesta ympäristöstä huolimatta pyrimme toimimaan kuten olisimme olleet esim. pihapiirissä. Tavoitteena hallittu kaato ympärillä olevia puita vahingoittamatta ja latvan sijoittaminen etukäteen silmämääräisesti kepin avulla sihdattuun kohtaan.

Kanto jää korkeammaksi, kuin normikaadossa. Ville tunkkaa, varmistusköysi viiden metrin korkeudessa. 

Hiottavaa riittää, mutta toisaalta peli on vielä kesken.

Toukokuu menikin sitten istutuksen merkeissä.

Kuusentainta putkella jyskyttäessä oli aikaa syventyä arkeologisiin harrasteisiin ja tehdä ns. pintapoimintaa laikuista ja mättäistä. Maasto voi olla tottumattomalle haasteellinen, mutta aikaisempi kokemus (ja onnenkantamoiset) tuotti tulosta.

Ensimmäisenä löytyi hioimen katkelma. Joku on siis teroitellut täällä jotain työkalua. Kirvestä? Viikatetta?

Hevosellakin on menty. Luultavasti tukkireki on ollut perässään tällä oliolla.

Tämä kivikasa liittyy mielestäni pienimuotoiseen maanviljelykseen. Tässä on raivattu peltoa/niittyä joskus ammoin, ei kuitenkaan viimeisen sadan vuoden aikana, luulisin. Läheltä löytyi lisäksi saranan kappale, joka kielii paikalla olleesta ladosta, tai muusta rakennuksesta.

Hups!

Huhtikuu vierähti Palotaruksen maisemissa Padasjoella. Availtiin hieman maisemaa...

Ko. työmaalla pääsi jo vähän hankalampiin paikkoihin heilumaan. Teiden ja rakennusten lisäksi piti väistellä myös ilmassa leijuvia sähkö- ja lennätinkaapeleita, sekä niiden yhteydessä nököttäviä valo- ym. tolppia. Ilman suurempia vahinkoja selvittiin.

Ilma kiertää ja aurinko paistaa.

Loppusuora häämöttää horisontissa. TOPin viimeisenä päivänä saimme palstan lähes kokonaan valmiiksi. 

Työmaaohjetta lainatakseni: Silmälle sopiva...

Kokonaisuutena tämä työssäoppimis-jakso oli mieluinen kokemus oikeastaan joka kantilta tarkasteltuna. Vaikka varsinainen työmaa, ylispuu-palsta, kuulostaa ja ehkä vaikuttaakin "helpolta", niin ainakin omalla kohdalla tuli vastaan monenlaisia haasteita työjärjestyksen ja -tekniikoiden osalta. Nähtävästi tehtävästä tuli suoriuduttua hyväksytysti.

Ilmojen ja työympäristön puolesta ei voi valittaa: keli pysyi koko jakson ajan kohtuullisena ja maaston muodot erinomaisina. 

Ohjaajalle ja työparille iso kiitos! 

Koivikon alle jääneissä kuusissa oli tiheä ja paksuoksainen latvus, joka suippeni nopeasti lyhyellä matkalla. Karsiminen oli hidasta. Tästä rähjästä irtosi 2 kuitupölliä.